Kylmää kyytiä

Liike-elämässä itsekin aikoinaan kovia kokenut Mahti-Ahti tuli tänään hyvin surulliseksi huomatessaan, että 2-3 vuotta sitten alan ulkopuolelta Ullanlinnaan vihreään mahtiketjuun välittäjäksi houkuteltu yrittäjä on joutunut laittamaan lapun asuntomyymälänsä luukulle.

Tyylikäs vihreä asuntomyymälä oli hävinnyt Ullanlinnasta Vuorimiehenkadun ja Kapteeninkadun risteyksestä kuin tuhka tuuleen. On kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan tuossa kadunkulmassa. Se oli piilotettu uteliailta katseilta samalla tavalla kuin lentoyhtiöt piilottavat ensitöikseen taivaalta pudonneen lentokoneen logot ja tunnukset medialta. Onko tuo nyt sitten mikään yllätys? Kenellekään ei liene yllätys, että pieni yrittäjä suurine murheineen ei paina pennin vertaa silloin kun toisessa vaakakupissa on pankin omistaman brändin imago.

Ullanlinnassa ketjun maineelle taakaksi muodostunut asuntomyymälä oli tänään kääritty mitäänsanomattomaan, ruskeaan suojapaperiin. Ulko-oven valkoisessa A4:ssa kerrottiin lyhyesti, että X Oy:n myymälä on suljettu. Mikä ihmeen X Oy, tässähän on ollut kiinteistönvälityksen markkinajohtajan huippuhyvällä liikepaikalla sijainnut lippumyymälä. Näin sitä ainakin mainostettiin Helsingin Sanomissa silloin kun vielä meni hyvin tai silloin kun epäonnistuneen yrittäjän tilalle etsittiin uutta yrittäjää.

Iltapäivällä ohuet vihreät mainosteipit vielä kiersivät myymälää, mutta ketjun tunnukset oli niistä poistettu. Ketjun mainostamien taivaan tähtien sijasta joku oli käynyt jyrsimässä kuin rotta välitysketjun nimet ja logot epäonnistuneen yrittäjän maksamista mainosteipeistä.

Hyvinä aikoina ja päivinä isoissa välitysketjuissa yrittäjällä riittää ystäviä ja hymyileviä olalle taputtelijoita, mutta huonojen aikojen koittaessa yrittäjä on murheineen yksin vastassaan tunteettomat palkkajohtajat, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta yrittämisestä saati sitten välittäjän työstä.

Mitä asiasta aikoinaan kirjoittikaan V.A Koskenniemi:

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises - vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus on sulle luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.